Kiilusilmäistä keräilyä

Tunnustus: Ostan kosmetiikkaa katseltavaksi.

archies_girls_veronicas_blush

Kirjoittelin tammikuussa söpöydenkaipuustani, joka johtaa hassuihin tunnepohjaisiin ostopäätöksiiin. Lähipiirini on päässyt seuraamaan syndroomani multihuipennusta muuan kolmikirjaimisen merkin sarjakuva-aiheisen kokoelman tiimoilta.

archies_girls_coin_purse

Olen ostanut Archie’s Girls -tuotteita myös käytettäväksi, mutta muutama hankinta on tehty puhtaasti keräilymielessä. Ja keräilyllä tarkoitetaan tässä nyt omistamista, sillä en ole aikeissa myydä näitä. Milloinkaan. Mamin pikkuiset.

mac_archies_girls_accessories

Sivellinsetti vartoo huomistaan muoviin käärittynä, pehmeiden papereiden sisällä. Peltirasia on todella kaunis ja minun näkökulmastani itse siveltimet ovat tässä yhtälössä kaupanpäällisiä. En halua rasian kuluvan tai haalistuvan, joten säilytän sitä vaatehuoneeni hyllyllä.

mac_archies_girls_brush_set

Veronica’s Blush on pinkki hohtopuuteri, jonka kokeileminen kiehtoo minua valtavasti, mutta toistaiseksi maaninen säilyttäjäni on pysynyt niskan päällä. Jos nyt menen ja kosken tähän harvinaisuuteen, sen jälleenmyyntiarvo kärsii. Vaikken siis aio myydä sitä. Olen harkinnut pahvipakkauksen käärimistä silkkipaperiin, jottei se likaantuisi.

archies_girls_blush

Viimeisin hankintani oli impulssiostos puhtaimmasta päästä. Käytin harkinta-aikaa sen puolikkaan sekunnin, joka silmiltäni kesti rillien sankojen yli tarkentaa ylähyllyllä keikkuneeseen kaunottareen. Oooh, tuo kolikkokukkaro! Niin kaunis! Tänne se, heti! Vetoketjut uinuvat suojapapereiden hellässä huomassa ja valkoista vinyylipintaa suojaa sekä silkkipaperi että muovipussi.

mac_coin_purse

AG-keräilykokoelmaani kuuluu myös suuri valkoinen ostoskassi, mutta se on niin salaisessa piilossa, etten uskaltanut kaivaa sitä esiin edes kuvaamisen ajaksi. Hysss..

archies_girls_collection

Ilmoittautumisia otetaan vastaan sekä vertaistukihenkilöiltä että vastuulääkäreiltä, joilla on hallussa psykiatrisen osaamisen perusteet.

Taustalla soi: Psy

Pin it on PinterestShare on Facebook

Muutaman luomivärin tarina

Jos ovat Ikean huonekalut vaaraksi parisuhteelle, niin varsinaiseksi kuherruskuukaudeksi en kutsuisi vaimon kosmetiikkaharrastustakaan. Kaikenlaista pöytää, tuolia ja kirjahyllyä on vuosien varrella koottu, mutta eilen meinasi tulla avioliittopoliittinen aikalisä parin luomivärin tähden.

mac_palette

Tiivistetyt ohjeet MACin luomivärien depottaukseen eli yksittäisistä napeista irroittamiseen löydät tämän tarinan loppuosasta. Mikäli haluat kokea lisäksi ohjeistuksen laatimiseen liittyneen taustaähellyksen, jatka lukemista suoraan tästä.

depotting_mac

Lyhyt esinäytös: Käytän MACin luomivärejä päivittäin ja niitä lainehtii laatikoissani suuret määrät sikin sokin. Ostin Helsingin Stockalta näille luomiväreille tarkoitetun 15 napin paletin, johon yksittäiset värit siirrettäisiin pienen operaation kautta ja järjestys täten palautuisi meikkinurkkaani. Tiesin suunnilleen mitä välineitä operaatioon tarvitaan, mutta en ollut lukenut muita ohjeita kuin Päivin. Voitte käydä tsekkaamassa ne tässä välissä ja palata sitten suhteuttamaan kokemiani kärsimyksiä tuohon kakkupalaan.

Koska aavistelin edessä siintävän karikkoisia matalikkoja, pyysin siippaa osallistumaan epänapitukseen. (Sivuhuomautus: sisäinen suomi-nörttini inhoaa sanaa ”depotata”, joka ei käänny luontevasti suomeksi. Sana juontuu englannin etuliitteestä ”de-” ja luomivärihylsyä tarkoittavasta sanasta ”a pot” ja tarkoittaa siis värinapin irroittamista hylsystä. Epänapitus on tällä väliaikaisella korvaavuussopimuksella toistaiseksi voimassa oleva kelvollinen sana ja tarkoittaa edellämainittua toimenpidettä. Jos joku vanha kääntistuttu siellä tois pual ruutu haluaa ottaa tästä sanasta itselleen kotouttamishaasteen, niin pallo on ilmassa, koppaa toki.)

depotting_mac_eyeshadows

Hommiin. Silitysrauta ja -lauta, leivinpaperia, pinsetit ja puukko. Lämpiössä vuoroaan odottavat ylimääräiset luomivärit, tyhjä paletti sekä tarranauha.

mac_luomivarin_irrotus

Ensimmäinen haaste on irroittaa värinappi suojareunuksineen hylsyn kuoriosasta. Toisinaan se onnistuu kivasti kun pudottaa luomivärin hyppysistään lattialle, mutta samalla tulee riskeeranneeksi puuteripinnan halkeamisen, joten tänään kokeilimme perinteistä vääntöväkivaltaa. Tästä työvaiheesta olimme siipan kanssa vielä kauniisti yhtä mieltä. Tai no, itse väänsin nappeja auki saranapuolella olevasta kolosta pinseteillä ja siippa röyhisteli rintaansa pinkkaamalla murrettuja luomivärejä tuplavauhtia, ”kun ne aukeaa paljon helpommin tästä edestä”. Ruuvimeisselillä, no kyllä kai. Ensimmäinen ilman ohjeita keksitty valonpilkahdus tapahtui tässä vaiheessa: Jätä irrotetut värinapit lepäämään vanhan kuorensa päälle, jotta sävyn nimi on helppo jäljittää pohjasta, eivätkä värit mene sekaisin. Nero!

luomivarit_irti_pannusta

Kun kaikki 15 luomiväriä ovat kuorestaan irti, alkaa sulatus. Selostaessani silitysraudan ja muovisen suojareunuksen tulevaa kohtaamista, sain muutaman melko tietävän katseen. Herra insinööri halusi kokeilla omaa tapaansa, johon kuului luontevana osana mikäs muu kuin voimankäyttö. No siitä sitten, näytä mallia.

luomivarin_muovin_kuoriminen

Pihdit hyppysiin, kulmasta kiinni ja vääntö. Muovi antoi yllättävän pian periksi ja sain tuikattua metalliosan alle puukon. Pienellä nitkutuksella muovin ja metallin välissä oleva liimapinta antoi periksi ja saimme ihkaensimmäisen epänapituksen tehtyä. No sehän oli helppoa. Seuraava!

Vaan mikäs sen säännön vahvistaisi, ellei poikkeus. Toinen luomiväri näytti saman operaation jälkeen tältä:

depotting_gone_wrong

a_sad_mac_eyeshadow

Vaikka luomivärin korjaaminen on ihan mahdollista (ja itseasiassa aika helppoa, kerron siitä lisää huomenna), tarkoituksena oli kuitenkin saada rakkaat luomivärini vahingoittumattomina uuteen koteloonsa, joten siirsimme siipeensä saaneen Arenan sivuun ja jatkoimme vielä tyyntä itsevarmaa rauhaa puhkuvalla Forgeryllä. Tässä välissä vaihdettiin muutama hapan lausahdus luomivärin kilohinnasta ja siitä kuka alunperin ehdotti mitäkin tapaa. No, nokka nutturalle ja eteenpäin.

Tällä kertaa kokeilimme Päivin tapaa. Nappi leivinpaperiin, sulattelua silitysraudalla ja puukko tanaan. Laskeskelimme silitykseen kuluvia sekunteja, nostimme raudan paperista ja tartuimme nappiin.

Ihan tosi lyhyen hetken jälkeen muistimme unohtaneemme sormien ja kuuman muovin välistä pihdit ja kipaisimme hakemaan lämpöhanskan. Pienen puhaltelun jälkeen uusi yritys.

lampohanska

En tiedä, millä ilveellä veitsikikan pitäisi muka toimia, sillä me saimme aikaan ainoastaan painauman. Sekä suojamuoviin, että metallialustan läpi itse luomiväriin. Forgery näyttää nyt siltä kuin sille olisi puhkeamassa finni keskelle taulua. F sivuun ja seuraava onnekas työn alle.

Nyt päätimme kokeilla näiden kahden tekniikan yhdistelmää: ensin lyhyehkö sulatus silitysraudalla, sitten lämpöhanskalla kiinni reunasta, kulman taivutus pihdeillä ja pinsetit muovin ja metallin väliin. Toimi muuten kivasti, mutta allekirjoittaneen pieni pinsettilipsahdus teki nohevan kolon luomiväriin. Saatoin näin jälkeenpäin ajatellen syyttää tästä hiukan aiheetta sitä toista osapuolta, joka otsa hiessä yritti kyllä parhaansa, mutta kun ”sä pidät sitä niin korkealla, etten mä yletä kunnolla, laske alemmas nyt se!”… Nå ja, nappi saatiin hiukan kolhiintuneena kuitenkin irti ja siirrettiin sivupöydälle joukkuetovereiden seuraan.

depotted_eye_shadows

Seuraavaa nappia kuumensimme kokeeksi hiukan pidempään eli noin 30 sekuntia, jolloin alumiini otti itseensä ja vääntyi pinsettien alla. Sitä seuraava 20 sekunnin kokeilu osoitti, ettei muovi ehdi lämmetä riittävästi ja lipsautin taas kolon luomiväriin. Tässä kohtaa alkoi molemmilla olla jo kohtalainen hiki ja tuska, koska mikään ei tuntunut menevän ihan kohdilleen.

tools_for_depotting

Tasapainottelimme sulatusajan, pinsettiotteen ja kiukuttelun lomassa jotenkin kaikki 13 vaaleaa luomiväriä napeistaan irti ja sammutimme silitysraudan. Mutinaani kyllästynyt siippa läksi koirien kanssa kävelylle ja minä jäin korjailemaan tuhoja. Yhdestä rikkoutuneesta ja muutamasta lohjenneesta luomiväristä riittää sotkua yllättävän laajalle. Vielä vähän laajemmalle kaaos leviää, kun muutama murunen päätyy lattialla Granlundia leikkivän kissan saaliiksi.

nimitarran_siirto

Nypin luomivärinapin pohjasta nimitarran irti käsipelillä (tässä vaiheessa silitysrauta kävi jo sen verran hermoon, etten halunnut olla sen kanssa enää missään tekemisissä), liimasin lätkän metallinapin pohjaan ja tääpläsin päälle pienen palan kaksipuolista teippiä. Päivin ohjeessa oltaisiin tässä vaiheessa leikkelemässä magneettitarraa, mutta askartelukiintiöni oli jo siinä määrin täynnä, että päädyin ratkaisuun ’tosi helppo ja tosi nopea’.

depotted_mac_eyeshadow

Sitten joskus kun nappien irroittaminen paletista on ajankohtaista, saatan katua teippikiinnitystä. Luotan kuitenkin siihen, että tämä dilemma ei osu eteen vielä ihan hetkeen ja ainahan pikku liimatahra sitäpaitsi asetonilla lähtee? Mmm, joo.

Kuinka irroittaa MACin 18,50e maksavat yksittäispakatut luomivärit napeistaan? Osta valmiita refill-nappeja, hinta 14,50e.

Kiitti ja kuitti.

Taustalla soi: Metallica

Pin it on PinterestShare on Facebook

Keltaiset tärpit

keltaistaPötköttelen sohvalla ihmettelemässä kurkussani loisivaa äänihuulten tulehdusta, joka vaatii kantajaltaan kolmen päivän hiljaisuutta. Tiedän kyllä olevani kova pälättämään, mutta rajansa näköjään puhe-elimistölläkin. No mikäpä tässä, ajankulukseni seuloin kiinnostuneille muutamia HP-tärppejä. Ohi aiheen on huomautettava, että vastaavia olisin voinut naarata niiltä pinkeiltäkin tyrkytyspäiviltä, mikäli kuvasto olisi tullut paperisena eteisen lattialle. Pakon sanelemana selaan nettikuvastojakin, mutta kyllä lehdyköiden kääntely hiirihipan voittaa, joten tässä: muutama vinkki kannattavista kohteista, joita ryysiä sieltä keltakuumeen keskeltä.

Paljon kaikenlaista kulttituotetta jää väkisin listauksen ulkopuolelle, sillä poimin mukaan vain omia tuttujani, mutta tärppilistoja on varmasti esillä muissakin blogeissa, joten seulokaa laajalti.

KESKIVIIKKO:
- Lahjakortti kauneusneuvojan tekemään meikkiin 25 € : voimassa 15.4 – 31.8.2013, mainio lipuke kesän juhlallisuuksia silmälläpitäen.
- Isot Cliniquen putsarit 23,90 € ja kasvovedet 33,90 € : säästökoko, reilusti vastinetta rahalle. Kaikkein kuivaihoisimpien vaihtoehtoja ei valitettavasti ole tarjolla, mutta jos numerot täsmäävät omaan rutiiniisi, hae pois.
- L’Occitane jalkavoide 17,90 € : miellyttävin hetkeen löytämäni jalkavoide, jota ostan useamman tuubin varastoon. Tästä on ollut hehkutuspostauskin tekeillä, mutta joku on unohtanut sen luonnoskansioon.
- The Body Shop hamppukäsivoide 9,90 € : maineensa ansainnut. Haisee ikävältä, mutta kosteuttaa tehokkaasti.

TORSTAI:
- Clarinsin deodorantti 15,90 € : kainalovaikeuksistani kerroin aiemmin täällä ja sittemmin sain lahjaksi tällaisen. Ihan kiva, ei täydellinen, mutta toimii ns. tavallisina päivinä. Moni on kertonut saaneensa tästä avun ja nyt kokeileminen on ainakin melko edullista.
- Molton Brownin suihkugeelipakkaukset 18 € : poikkeus näppituntumasääntöön, mutta jos rahapussissa kilisee ylimääräisiä, nämä kannattaa käydä ainakin nuuhkimassa läpi.
- Klippoteket kuivasampoo (jee, oikeinkirjoitusasu!) 3,50 € : kokeiluun.

LAUANTAI:
- Burt’s Bees pakkaus 13,50 € : tutustumispakkaus kulttisarjaan, kyllä kiitos.
- Joik vartalovoide 8,50 € ja kuorintavoide 10,50 € : valloittava vihersarja, jonka tuoksu ja tuntu ovat vertaansa vailla. Hamstrasin näitä vanhasta työpaikastani kassillisen, sillä tuotteita myydään normaalisti vain Helsingin Stockmannilla. Ehdoton tärppi luonnonmukaisen ja hyväntuoksuisen kosmetiikan ystäville.
- Tangle Teezer hiusharja 10,90 € : TT on pakkohankinta kaikille, joiden päässä kasvaa karvaa.

SUNNUNTAI:
- Via Naturale Aloe Vera -geeli 8,90 € : puhdas aaloe parantaa kaikenlaisia pieniä iho-ongelmia aurinkoihottumasta haavoihin nopeammin kuin uskot. Jos peukalosi viherrys ei riitä oman puskan kasvattamiseen, osta purkissa.
- Tweezerman pinsetit 12,90 € : kokeiluun.

Katselin läpi myös Akateemisen  tarjoukset, mutta kummempaa kauneuteen liittyvää kirjallisuutta ei ollut ainakaan printattu mainokseen. Lauren Conradin Beauty näytti olevan 9,90 €, sen käyn lehteilemässä läpi. Sarjan aiempi opus Style oli hiukan mitäänsanomaton, mutta kukapa tietää vaikka tämä yllättäisi.

Aihepiirin vierestä vielä yksi lisävinkki: keskiviikkona myyntiin tuleva ponneilma 3,90 €. Paineilma puhdistaa paitsi näppäimistön, myös pienet hilputinhyllyt, joita ei joka viikko jaksa lankata tolulla. Suihkaus ponneilmaa laskee pölyt ja koirankarvat lattialle, jolloin ne on helppo imuroida. Laiskan siivoajan luottoapu.

Taustalla soi: Eagle Eye Cherry

Pin it on PinterestShare on Facebook

Kynsilakkoja imuroidessa

Tänään poikkesin vaan pikaisesti liputtamaan, että koko päivä on mennyt kometiikkavarastoja organisoidessa. Niiden rönsyilystä alkoi muotoutua perhepoliittinen kysymys, kun revennyt kynsilakkakassini ryhtyi kaveeraamaan pölyisten imuripakolaisten kanssa. Kun seuraan liittyivät vuodenajalle tyypilliset eläinperheen aavikkoruusut, oli pakko uhrata aurinkoinen sunnuntai parisuhteen eteen ja tarttua imuriin.

Istuin siis hyvän tovin työhuoneen lattialla imuroimassa kynsilakkoja. Pari kertaa meinasi käydä pikkupullon kanssa vahinko, mutta jo kaksi läheltäpitiä opetti. Samaan nöyryytykseen järjestelin muitakin paikoiltaan karanneita puteleita ja nappasin päivänvalosta hurmaantuneena muutaman otoksen Marilyn Monroe -alttaristani.

Nämä peilipinnalle säilötyt yksilöt ovat ainoastaan katsomista, eivät koskemista varten. Ikäänkuin vastakohtana lattialla potkittaville kynsilakoille.

No eivät ole lattialla enää, vaan survottuna vihreään lelulaatikkoon. Näyttää karsealta eikä mahdu mihinkään, mutta pullojen sokkopenkominen on kivaa. Sitäpaitsi tätä nostellessa saa mukavan näppituntuman siihen, mihin kaikki liikenevä (plus osin liikenemätön) raha tililtäni ohjautuu.

Avartava sunnuntai. Huomenna uusi viikko ja uusi alku, kukaties.

Taustalla soi: Charlene Soraia

Pin it on PinterestShare on Facebook

Matkakokoihin kilahtanut

Olen muutamaan otteeseen maininnut tykkääväni kaikenlaisista kylkiäisistä ja näytekokoisista tuotteista. Tykkään erityisesti hifistellä ihonhoitotuotteiden parissa ja bongailla kaikenlaisia uusia ominaisuuksia ja tuotteita, jotka toimivat jotenkin vallankumouksellisen uudella tavalla. Tai jotka on pakattu bambuun.

Tämänhetkinen ihonhoitorutiinini on oikein toimiva. Sen erikoispiirre on omat tuotteet iltapesuun kylppärissä suihkun ja saunan yhteydessä sekä toiset tuotteet vessan kaapissa, jotka on tarkoitettu ns. vaatteet päällä -pesuun. Erilaisia putsareita on käytössä melkoinen liuta ja aina välillä niistä joku tietysti loppuu. Viimeiseksi loppui Tayn ihana puhdistusvoide, jota olin jo melkein tilaamassa lisää (£ 30, nipistävän muttei kuolettavan kova hinta), kunnes keksin kurkata jemmaan.

Jemma on paikka, jossa säilytän avaamattomia tuotteita. Siellä on joitakin huulikiiltoja, yksi luomenpohjustaja, jonkin verran suihkukosmetiikkaa (kuorintoja, geelejä, naamioita) sekä pakkauksia.

Pakkaukset ovat hankintoja, joiden impulssina toimii joko a) hinta b) ulkonäkö c) maineen nostattama uteliaisuus tai d) kylkiäinen.

Kun samassa pakkauksessa saa monta tuotetta tavallista pienemmässä koossa, uuteen sarjaan on helpompi saada tuntumaa. Arastelen ostaa täysin vieraan sarjan tuotteita täysikokoisina ja maksaa niille osoitettua hintaa, sillä usein tuotteiden yhteisvaikutus on avainsana toimivuuteen. Jos uudet tuttavuudet tulevat matkapakkauksessa, riski on hallitumpi. Ne tulevat halvemmaksi ja joku on miettinyt sopivan tuoteyhdistelmän valmiiksi puolestani. Oikeinko minikokoisia? Joooooo!

No jemmaan kurkatessani löysin edellä lueteltujen juttujen lisäksi nämä.

Impulssi poikineen. Ja ihan itse ostettuja kaikki, valitettavasti.

Sensain laukku sisältöineen tuli kylkiäisiksi, kun ostin siskolleni ylellisen joululahjan. En ole ehtinyt kokeilla.

Bliss nauttii melkoisesta kulttimaineesta ja tahdoin ehdottomasti hankkia sarjan tutustumispaketin. Kokeilin kuplivaa happinaamiota kämmenselälle, mutta tuotteet eivät ole ehtineet vielä tositoimiin.

Ole Henriksenin pakkauksen tilasin netistä päivien jahkailun jälkeen. Pystyn toisinaan siis pidättäytymään impulsseistani jopa vuorokausilla. Olen ollut taivaallisessa kasvohoidossa, jossa käytettiin OH:n tuotteita ja hintaluokan perusteella luvassa pitäisi olla laatukamaa. Siis heti kun ehdin ottaa ne käyttöön.

Muradin tuotteista tiedän vähän, mutta asiansa osaava edustaja puhui minut pyörryksiin syksyn pressipäivässä. Sain silloin mukaani huulivoiteen, joka kimmoitti ostamaan kokeilupakkauksen ihonhoitotuotteita. Toistaiseksi avaamatta.

St.Tropezin itserusketussetin ostin hyvissä ajoin ennen joulukuista lomareissua. Aikeenani oli hiukan päivettää lakanaista olemustani, mutta aikeeksi jäi.

Kiehlsin pussukka tarttui mukaani kyseiseltä lomalta, kun määränpäästä löytyi kiva kosmetiikkaosasto. Muistelin kuulleeni hyvää tietyistä tuotteista ja kun ne sai samassa nyssäkässä, vieläpä hyväntekeväisyyspainoksena, ostin tietty. Onneksi osa rahoista meni hyväntekeväisyyteen, sillä nämä eivät ole vielä päässeet tekemään hyvää kenenkään iholle.

L’Occitanen tuotepussista olen sentään korkannut jalkavoiteen. Puoli tiuta kaikkea muuta odottaa vielä vuoroaan.

Weledan pussukan löytyminen oli todellinen onnenpotku, sillä olin viime viikolla melkein tilaamassa Skin Foodia, kun se jossain blogissa nostettiin palkintopallille. No kappas, täällähän sitä on. Ja muutamaa muutakin juttua. Pitääpä muistaa sitten kun niitä tarvitsen.

Ylisöpöt Yonka-putelit sain vuosikausia sitten joululahjaksi kosmetologiltani ja niitä on säästelty tarkoituksella. Aluksi en hennonnut käyttää niitä ja nyt en ole enää varma uskallanko. Ajoitin lahjuksen vuoteen 2009, mutta saattaa olla että heittää vuodella suuntaan tai toiseen.

Dr. Alkaitis on uusin hankintani. Cult Beautyn uutiskirjeessä vihjailtiin minikokoisten tuotteiden setistä, kun saman merkin tuotteisiin käyttää nettikaupassa £40. No katoppa, täällähän olis matkapakkaus viidelläkympillä. Matkapakkaus + minikoot = onni. Tulivat eilen ja vein poikkeuksellisesti pakkausmateriaalit suoraan ulkoroskikseen, jotta siippa ei saisi asiasta vihiä. Tuotteet hukkuvat vanhojen sekaan, eikä se kuitenkaan lue blogiani. Testaan näitä heti, kun aloitan vihreän kauneuden kauden.

Ja jotta edelliset eivät makaisi kaapissa yksinään, niillä on kaverina sylillinen sipaisukokoisia testereitä. Näiden seasta löytyy ihan kaikkea mahdollista meikkivoiteesta huulirasvaan, mutta..niin, mitä mutta?

Menen innosta pahki joka kerta kun saan eteeni uuden pakkauksen jossa on hypistelykokoista kosmetiikkaa, mutta ehkä on aika kohdata tosiasiat. Iho reagoi uusiin tuotteisiin käyttäytymällä erikoisesti. Se saattaa puskea epäpuhtauksia, kutista tai muuten oikkuilla. Epäpuhtaudet yms. olisi kiva pitää kosmetiikkaosastolla minimissä, joten jos nyt kunnolla kirjat avataan, niin olen oikeasti aika arka kokeilemaan uusia ihonhoitotuotteita. Tai arka, ehkä se on väärä sana. Haluan tehdä kaiken perinpohjaisesti. En halua kokeilla yhtä voidetta siellä ja toista täällä, vaan haluan ne kaikki käyttöön heti samalla kertaa, jotta voin alkuvaikeuksien jälkeen maksimoida hyödyn.

Ihon kuntoon vaikuttavat monet muutkin asiat ja koska syömiseni ja oikeastaan kaikki muutkin tekemiseni kulkevat melkoista vuoristorataa, yksittäisen vaikuttimen erottaminen on aika halvatun hankalaa.

Kun avaan kylppärin kaapin tai vilkaisen suihkuhyllyyn, ne ovat tursollaan vajaita purkkeja. Käytänkö ne ensin loppuun vai avaanko nämä siihen sekaan? Avattu tuote pilaantuu nopeammin kuin avaamaton, mutta entäs jos avaamaton tuote on valmistettu puoli ihmisikää sitten?

Välillä tuntuu että multa pitäisi takavarikoida hetun loppuosa, omaisuus ja vapaus.

Taustalla soi: BB Salby – Aamu

Pin it on PinterestShare on Facebook