Salamaostoksilla Sephorassa

Kaupunkitarinoita Köpiksestä, osa 1.

Läksin nälissäni kaupungille etsimään ruokaa, kun silmäni äkkiarvaamatta erottivat horisontissa Sephoran. Huomasin askeltavani ripeämmin ja tunsin näläntunteen kaikonneen kun tartuin hikisin kämmenin ripaan. Tilulii!

sephora2

Marssin suoraa päätä myyjän luokse ja tiedustelin sopiiko kuvata. Tyty näytti vihreää valoa, joten kaivoin järkkärin esiin ja sukelsin hyllyjen väliin. Parin minuutin räiskimisen jälkeen kiinnitin huomiota silmäkulmaani lähenevään valkoiseen pisteeseen ja sain vaksisedältä ystävällisen komennon lopettaa tallentamisen. Ranskaksi. Ilahdutti niin, ettei edes harmittanut.

sephora_showergels

Ehdin kuitenkin napata muutaman kunnollisen kuvan, joten nautitaan niistä tässä vaivihkaa ennenkuin joku tulee vaatimaan otoksia pois julkisuudesta. Joulukuussa visiteeraamani Gran Canarian Sephora ei ollut tähän Østergaden tavarataivaaseen verrattuna yhtikäs mitään. Hyllyjä oli julmetun paljon, ne olivat täpösen täysiä, purkit kauniisti ojennuksessa, henkilökunta hehkui palvelualttiutta ja kiitettävä määrä alelaareja oli tuutattu täyteen MUFEa, OPIa, Lauderia, Dioria ja muuta kivaa.

sephora_gift_ideas

Uskon haahuilleeni liikkeessä hölmistynyt hymy naamallani ehkä vajaan tunnin, mutta niin kireä aikataulu johtui vain ja ainoastaan hyvin kireästä rahatilanteesta. Koriini ajautui yksi tarpeellinen, yksi mielenkiintoinen ja yksi ylilyönti. Jälkimmäisen löydätte näistä kuvista, halukkaat voivat ottaa osaa arvuutteluun.

sephora_lipgloss

Puoliksi kiellettyjen kuvien ja ärsyttävien vihjailujen lisäksi tässä artikkelissa ei ollut muuta sanomaa kuin että lomakohdetta skannatessanne tarkistakaa mahdollisten Sephorien läsnäolo. Niissä on kivoja ostettavia asioita nätisti esillä.

sephora_one_hit_wonders

Taustalla soi: Robin Thicke

Keräilyesine: Keijupöly

make_up_factory_hohtopoly

Se on täällä, maailman kaunein esine on saapunut! Tilautin blogi-illan jälkihuumassa itselleni kappaleen turhamaisuuden syvintä olemusta ja tässä se nyt on, ihailkaa:

hohtopoly

make_up_factory_touch_of_brilliance

Make Up Factory Touch of Brilliance – sumuttimella puhallettava hohtopöly

keijupoly

Sumuttelin kutsuvierastilaisuudessa pölyä iholleni ja vaikka kimaltavaa hippulaa löytyi puurolautaselta vielä kahden päivän jälkeenkin, tahdoin ehdottomasti hankkia tämän esineen. Kädet osoittavat auliisti taivasta kohti: tässä on kyse halusta omistaa.

shimmeria_vartalolle

Täydellisen turha, tarpeeton, hyödytön ja oooh, miten kaunis tavara. Pullo on paksua kirkasta lasia ja sumutin päällystetty mustalla nyörillä – ette voi väittää etteikö tämä huokuisi arvokasta vanhan ajan glamouria? Käyttöön en missään nimessä aio keijupölyä ottaa, vaan se museoidaan suoraan muiden keräilyesineideni seurana jälkipolville säästettäväksi. Aion sisällyttää testamenttiini ehdon näiden tavaroiden koskemattomuudesta. Suostuisikohan joku vakuuttamaan tämän uuden perheenjäseneni?

makeupfactory_touchofbrilliance

Myöntääkö joku muu ostavansa asioita puhtaasti keräilymielessä? Eikä tarvitse olla kosmetiikkaa, aihe kiinnostaa laajemminkin. Ilmiantakaa itsenne ja läheisenne.

Taustalla soi: Jason Derulo

Kiilusilmäistä keräilyä

Tunnustus: Ostan kosmetiikkaa katseltavaksi.

archies_girls_veronicas_blush

Kirjoittelin tammikuussa söpöydenkaipuustani, joka johtaa hassuihin tunnepohjaisiin ostopäätöksiiin. Lähipiirini on päässyt seuraamaan syndroomani multihuipennusta muuan kolmikirjaimisen merkin sarjakuva-aiheisen kokoelman tiimoilta.

archies_girls_coin_purse

Olen ostanut Archie’s Girls -tuotteita myös käytettäväksi, mutta muutama hankinta on tehty puhtaasti keräilymielessä. Ja keräilyllä tarkoitetaan tässä nyt omistamista, sillä en ole aikeissa myydä näitä. Milloinkaan. Mamin pikkuiset.

mac_archies_girls_accessories

Sivellinsetti vartoo huomistaan muoviin käärittynä, pehmeiden papereiden sisällä. Peltirasia on todella kaunis ja minun näkökulmastani itse siveltimet ovat tässä yhtälössä kaupanpäällisiä. En halua rasian kuluvan tai haalistuvan, joten säilytän sitä vaatehuoneeni hyllyllä.

mac_archies_girls_brush_set

Veronica’s Blush on pinkki hohtopuuteri, jonka kokeileminen kiehtoo minua valtavasti, mutta toistaiseksi maaninen säilyttäjäni on pysynyt niskan päällä. Jos nyt menen ja kosken tähän harvinaisuuteen, sen jälleenmyyntiarvo kärsii. Vaikken siis aio myydä sitä. Olen harkinnut pahvipakkauksen käärimistä silkkipaperiin, jottei se likaantuisi.

archies_girls_blush

Viimeisin hankintani oli impulssiostos puhtaimmasta päästä. Käytin harkinta-aikaa sen puolikkaan sekunnin, joka silmiltäni kesti rillien sankojen yli tarkentaa ylähyllyllä keikkuneeseen kaunottareen. Oooh, tuo kolikkokukkaro! Niin kaunis! Tänne se, heti! Vetoketjut uinuvat suojapapereiden hellässä huomassa ja valkoista vinyylipintaa suojaa sekä silkkipaperi että muovipussi.

mac_coin_purse

AG-keräilykokoelmaani kuuluu myös suuri valkoinen ostoskassi, mutta se on niin salaisessa piilossa, etten uskaltanut kaivaa sitä esiin edes kuvaamisen ajaksi. Hysss..

archies_girls_collection

Ilmoittautumisia otetaan vastaan sekä vertaistukihenkilöiltä että vastuulääkäreiltä, joilla on hallussa psykiatrisen osaamisen perusteet.

Taustalla soi: Psy

Muutaman luomivärin tarina

Jos ovat Ikean huonekalut vaaraksi parisuhteelle, niin varsinaiseksi kuherruskuukaudeksi en kutsuisi vaimon kosmetiikkaharrastustakaan. Kaikenlaista pöytää, tuolia ja kirjahyllyä on vuosien varrella koottu, mutta eilen meinasi tulla avioliittopoliittinen aikalisä parin luomivärin tähden.

mac_palette

Tiivistetyt ohjeet MACin luomivärien depottaukseen eli yksittäisistä napeista irroittamiseen löydät tämän tarinan loppuosasta. Mikäli haluat kokea lisäksi ohjeistuksen laatimiseen liittyneen taustaähellyksen, jatka lukemista suoraan tästä.

depotting_mac

Lyhyt esinäytös: Käytän MACin luomivärejä päivittäin ja niitä lainehtii laatikoissani suuret määrät sikin sokin. Ostin Helsingin Stockalta näille luomiväreille tarkoitetun 15 napin paletin, johon yksittäiset värit siirrettäisiin pienen operaation kautta ja järjestys täten palautuisi meikkinurkkaani. Tiesin suunnilleen mitä välineitä operaatioon tarvitaan, mutta en ollut lukenut muita ohjeita kuin Päivin. Voitte käydä tsekkaamassa ne tässä välissä ja palata sitten suhteuttamaan kokemiani kärsimyksiä tuohon kakkupalaan.

Koska aavistelin edessä siintävän karikkoisia matalikkoja, pyysin siippaa osallistumaan epänapitukseen. (Sivuhuomautus: sisäinen suomi-nörttini inhoaa sanaa ”depotata”, joka ei käänny luontevasti suomeksi. Sana juontuu englannin etuliitteestä ”de-” ja luomivärihylsyä tarkoittavasta sanasta ”a pot” ja tarkoittaa siis värinapin irroittamista hylsystä. Epänapitus on tällä väliaikaisella korvaavuussopimuksella toistaiseksi voimassa oleva kelvollinen sana ja tarkoittaa edellämainittua toimenpidettä. Jos joku vanha kääntistuttu siellä tois pual ruutu haluaa ottaa tästä sanasta itselleen kotouttamishaasteen, niin pallo on ilmassa, koppaa toki.)

depotting_mac_eyeshadows

Hommiin. Silitysrauta ja -lauta, leivinpaperia, pinsetit ja puukko. Lämpiössä vuoroaan odottavat ylimääräiset luomivärit, tyhjä paletti sekä tarranauha.

mac_luomivarin_irrotus

Ensimmäinen haaste on irroittaa värinappi suojareunuksineen hylsyn kuoriosasta. Toisinaan se onnistuu kivasti kun pudottaa luomivärin hyppysistään lattialle, mutta samalla tulee riskeeranneeksi puuteripinnan halkeamisen, joten tänään kokeilimme perinteistä vääntöväkivaltaa. Tästä työvaiheesta olimme siipan kanssa vielä kauniisti yhtä mieltä. Tai no, itse väänsin nappeja auki saranapuolella olevasta kolosta pinseteillä ja siippa röyhisteli rintaansa pinkkaamalla murrettuja luomivärejä tuplavauhtia, ”kun ne aukeaa paljon helpommin tästä edestä”. Ruuvimeisselillä, no kyllä kai. Ensimmäinen ilman ohjeita keksitty valonpilkahdus tapahtui tässä vaiheessa: Jätä irrotetut värinapit lepäämään vanhan kuorensa päälle, jotta sävyn nimi on helppo jäljittää pohjasta, eivätkä värit mene sekaisin. Nero!

luomivarit_irti_pannusta

Kun kaikki 15 luomiväriä ovat kuorestaan irti, alkaa sulatus. Selostaessani silitysraudan ja muovisen suojareunuksen tulevaa kohtaamista, sain muutaman melko tietävän katseen. Herra insinööri halusi kokeilla omaa tapaansa, johon kuului luontevana osana mikäs muu kuin voimankäyttö. No siitä sitten, näytä mallia.

luomivarin_muovin_kuoriminen

Pihdit hyppysiin, kulmasta kiinni ja vääntö. Muovi antoi yllättävän pian periksi ja sain tuikattua metalliosan alle puukon. Pienellä nitkutuksella muovin ja metallin välissä oleva liimapinta antoi periksi ja saimme ihkaensimmäisen epänapituksen tehtyä. No sehän oli helppoa. Seuraava!

Vaan mikäs sen säännön vahvistaisi, ellei poikkeus. Toinen luomiväri näytti saman operaation jälkeen tältä:

depotting_gone_wrong

a_sad_mac_eyeshadow

Vaikka luomivärin korjaaminen on ihan mahdollista (ja itseasiassa aika helppoa, kerron siitä lisää huomenna), tarkoituksena oli kuitenkin saada rakkaat luomivärini vahingoittumattomina uuteen koteloonsa, joten siirsimme siipeensä saaneen Arenan sivuun ja jatkoimme vielä tyyntä itsevarmaa rauhaa puhkuvalla Forgeryllä. Tässä välissä vaihdettiin muutama hapan lausahdus luomivärin kilohinnasta ja siitä kuka alunperin ehdotti mitäkin tapaa. No, nokka nutturalle ja eteenpäin.

Tällä kertaa kokeilimme Päivin tapaa. Nappi leivinpaperiin, sulattelua silitysraudalla ja puukko tanaan. Laskeskelimme silitykseen kuluvia sekunteja, nostimme raudan paperista ja tartuimme nappiin.

Ihan tosi lyhyen hetken jälkeen muistimme unohtaneemme sormien ja kuuman muovin välistä pihdit ja kipaisimme hakemaan lämpöhanskan. Pienen puhaltelun jälkeen uusi yritys.

lampohanska

En tiedä, millä ilveellä veitsikikan pitäisi muka toimia, sillä me saimme aikaan ainoastaan painauman. Sekä suojamuoviin, että metallialustan läpi itse luomiväriin. Forgery näyttää nyt siltä kuin sille olisi puhkeamassa finni keskelle taulua. F sivuun ja seuraava onnekas työn alle.

Nyt päätimme kokeilla näiden kahden tekniikan yhdistelmää: ensin lyhyehkö sulatus silitysraudalla, sitten lämpöhanskalla kiinni reunasta, kulman taivutus pihdeillä ja pinsetit muovin ja metallin väliin. Toimi muuten kivasti, mutta allekirjoittaneen pieni pinsettilipsahdus teki nohevan kolon luomiväriin. Saatoin näin jälkeenpäin ajatellen syyttää tästä hiukan aiheetta sitä toista osapuolta, joka otsa hiessä yritti kyllä parhaansa, mutta kun ”sä pidät sitä niin korkealla, etten mä yletä kunnolla, laske alemmas nyt se!”… Nå ja, nappi saatiin hiukan kolhiintuneena kuitenkin irti ja siirrettiin sivupöydälle joukkuetovereiden seuraan.

depotted_eye_shadows

Seuraavaa nappia kuumensimme kokeeksi hiukan pidempään eli noin 30 sekuntia, jolloin alumiini otti itseensä ja vääntyi pinsettien alla. Sitä seuraava 20 sekunnin kokeilu osoitti, ettei muovi ehdi lämmetä riittävästi ja lipsautin taas kolon luomiväriin. Tässä kohtaa alkoi molemmilla olla jo kohtalainen hiki ja tuska, koska mikään ei tuntunut menevän ihan kohdilleen.

tools_for_depotting

Tasapainottelimme sulatusajan, pinsettiotteen ja kiukuttelun lomassa jotenkin kaikki 13 vaaleaa luomiväriä napeistaan irti ja sammutimme silitysraudan. Mutinaani kyllästynyt siippa läksi koirien kanssa kävelylle ja minä jäin korjailemaan tuhoja. Yhdestä rikkoutuneesta ja muutamasta lohjenneesta luomiväristä riittää sotkua yllättävän laajalle. Vielä vähän laajemmalle kaaos leviää, kun muutama murunen päätyy lattialla Granlundia leikkivän kissan saaliiksi.

nimitarran_siirto

Nypin luomivärinapin pohjasta nimitarran irti käsipelillä (tässä vaiheessa silitysrauta kävi jo sen verran hermoon, etten halunnut olla sen kanssa enää missään tekemisissä), liimasin lätkän metallinapin pohjaan ja tääpläsin päälle pienen palan kaksipuolista teippiä. Päivin ohjeessa oltaisiin tässä vaiheessa leikkelemässä magneettitarraa, mutta askartelukiintiöni oli jo siinä määrin täynnä, että päädyin ratkaisuun ’tosi helppo ja tosi nopea’.

depotted_mac_eyeshadow

Sitten joskus kun nappien irroittaminen paletista on ajankohtaista, saatan katua teippikiinnitystä. Luotan kuitenkin siihen, että tämä dilemma ei osu eteen vielä ihan hetkeen ja ainahan pikku liimatahra sitäpaitsi asetonilla lähtee? Mmm, joo.

Kuinka irroittaa MACin 18,50e maksavat yksittäispakatut luomivärit napeistaan? Osta valmiita refill-nappeja, hinta 14,50e.

Kiitti ja kuitti.

Taustalla soi: Metallica

Keltaiset tärpit

keltaistaPötköttelen sohvalla ihmettelemässä kurkussani loisivaa äänihuulten tulehdusta, joka vaatii kantajaltaan kolmen päivän hiljaisuutta. Tiedän kyllä olevani kova pälättämään, mutta rajansa näköjään puhe-elimistölläkin. No mikäpä tässä, ajankulukseni seuloin kiinnostuneille muutamia HP-tärppejä. Ohi aiheen on huomautettava, että vastaavia olisin voinut naarata niiltä pinkeiltäkin tyrkytyspäiviltä, mikäli kuvasto olisi tullut paperisena eteisen lattialle. Pakon sanelemana selaan nettikuvastojakin, mutta kyllä lehdyköiden kääntely hiirihipan voittaa, joten tässä: muutama vinkki kannattavista kohteista, joita ryysiä sieltä keltakuumeen keskeltä.

Paljon kaikenlaista kulttituotetta jää väkisin listauksen ulkopuolelle, sillä poimin mukaan vain omia tuttujani, mutta tärppilistoja on varmasti esillä muissakin blogeissa, joten seulokaa laajalti.

KESKIVIIKKO:
- Lahjakortti kauneusneuvojan tekemään meikkiin 25 € : voimassa 15.4 – 31.8.2013, mainio lipuke kesän juhlallisuuksia silmälläpitäen.
- Isot Cliniquen putsarit 23,90 € ja kasvovedet 33,90 € : säästökoko, reilusti vastinetta rahalle. Kaikkein kuivaihoisimpien vaihtoehtoja ei valitettavasti ole tarjolla, mutta jos numerot täsmäävät omaan rutiiniisi, hae pois.
- L’Occitane jalkavoide 17,90 € : miellyttävin hetkeen löytämäni jalkavoide, jota ostan useamman tuubin varastoon. Tästä on ollut hehkutuspostauskin tekeillä, mutta joku on unohtanut sen luonnoskansioon.
- The Body Shop hamppukäsivoide 9,90 € : maineensa ansainnut. Haisee ikävältä, mutta kosteuttaa tehokkaasti.

TORSTAI:
- Clarinsin deodorantti 15,90 € : kainalovaikeuksistani kerroin aiemmin täällä ja sittemmin sain lahjaksi tällaisen. Ihan kiva, ei täydellinen, mutta toimii ns. tavallisina päivinä. Moni on kertonut saaneensa tästä avun ja nyt kokeileminen on ainakin melko edullista.
- Molton Brownin suihkugeelipakkaukset 18 € : poikkeus näppituntumasääntöön, mutta jos rahapussissa kilisee ylimääräisiä, nämä kannattaa käydä ainakin nuuhkimassa läpi.
- Klippoteket kuivasampoo (jee, oikeinkirjoitusasu!) 3,50 € : kokeiluun.

LAUANTAI:
- Burt’s Bees pakkaus 13,50 € : tutustumispakkaus kulttisarjaan, kyllä kiitos.
- Joik vartalovoide 8,50 € ja kuorintavoide 10,50 € : valloittava vihersarja, jonka tuoksu ja tuntu ovat vertaansa vailla. Hamstrasin näitä vanhasta työpaikastani kassillisen, sillä tuotteita myydään normaalisti vain Helsingin Stockmannilla. Ehdoton tärppi luonnonmukaisen ja hyväntuoksuisen kosmetiikan ystäville.
- Tangle Teezer hiusharja 10,90 € : TT on pakkohankinta kaikille, joiden päässä kasvaa karvaa.

SUNNUNTAI:
- Via Naturale Aloe Vera -geeli 8,90 € : puhdas aaloe parantaa kaikenlaisia pieniä iho-ongelmia aurinkoihottumasta haavoihin nopeammin kuin uskot. Jos peukalosi viherrys ei riitä oman puskan kasvattamiseen, osta purkissa.
- Tweezerman pinsetit 12,90 € : kokeiluun.

Katselin läpi myös Akateemisen  tarjoukset, mutta kummempaa kauneuteen liittyvää kirjallisuutta ei ollut ainakaan printattu mainokseen. Lauren Conradin Beauty näytti olevan 9,90 €, sen käyn lehteilemässä läpi. Sarjan aiempi opus Style oli hiukan mitäänsanomaton, mutta kukapa tietää vaikka tämä yllättäisi.

Aihepiirin vierestä vielä yksi lisävinkki: keskiviikkona myyntiin tuleva ponneilma 3,90 €. Paineilma puhdistaa paitsi näppäimistön, myös pienet hilputinhyllyt, joita ei joka viikko jaksa lankata tolulla. Suihkaus ponneilmaa laskee pölyt ja koirankarvat lattialle, jolloin ne on helppo imuroida. Laiskan siivoajan luottoapu.

Taustalla soi: Eagle Eye Cherry